MITÄ SUOT KERTOISIVAT MEILLE
Mitä suot kertoisivat meille, jos niillä olisi ääni? Ehkä ne kuiskuttelisivat kultaisten lakkojen salaisista tapaamisista, piilossa siellä, mistä vain arvolliset voivat ne löytää. Kenties ne huokaisisivat varvun kevyestä hipaisusta nilkkaasi vasten suomättään antaessa periksi jalkasi alla. Tai ehkä ne pyytäisivät saada jakaa kanssasi hetki puhtaan lähteikön äärellä, katsellen, kuinka pyörteet piirtyvät kuvioiksi sammaleen pehmeällä pinnalla. Suot eivät varjele salaisuuksiaan mustasukkaisesti. Ne jakavat anteliaasti kaikkien niiden kanssa, jotka haluavat kuunnella.
Valitettavasti monet Suomen soista ovat hiljentyneet, sillä yli puolet alkuperäisistä suoalueista on kuivatettu. Lapuan Kankurit on, yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton ja suunnittelija Marianne Huotarin kanssa, luonut SUON ÄÄNI -kokoelman vastaamaan kallisarvoisten kosteikkojemme avunhuutoon.
Suot merkitsevät Mariannelle paljon. Hänen vanhempansa ovat kotoisin Kainuusta, ja hän vietti lapsuutensa kesät marjastaen ja kalastaen suoalueilla. Hänelle ne kertovat kodista. Kun Mariannea pyydettiin suunnittelemaan mallisto soiden suojelurahojen keräämiseksi, inspiraatio iski saman tien.
– Halusin antaa soiden kertoa oma tarinansa omalla äänellään. Malliston kaikki kuosit syntyivät käyttämällä soiden kasveja siveltiminä: sammaleet, varvut ja pienet kävyt maalasivat hellät ääriviivat paperille. Tunsin, että tehtävänäni oli toimia ainoastaan viestinviejänä, Marianne kertoo. – Tarvitsemme rohkeaa ja kuuluvaa keskustelua soidemme suojelemiseksi, ja tätä kuvastavat myös malliston värit ja muodot.
Mitä suot kertoisivat meille, jos niillä olisi ääni? Ehkä ne kertoisivat meille, että ne tarvitsevat apua. Että ne tekevät parhaansa, mutta ne eivät voi tehdä sitä yksin.
Teksti Jenna Suomela Kuva Katja Lösönen
