Oppiminen kutomalla
Opiskelijat Aalto-yliopistosta haastavat suunnitelmansa Lapuan Kankurin kutomolla. Lapuan Kankurin kutomo, Suomessa, on täynnä elämää, kun Aalto-yliopiston opiskelijat kokoontuvat oppimaan teollisesti kudottuja kankaita. ”He pääsevät näkemään, kuinka kudontateknologia muuttaa suunnittelua”, sanoo yliopiston opettaja Maija Fagerlund.
Lapuan Kankurin toimitusjohtaja Esko Hjelt kertoo, että he halusivat tarjota ympäristön, jossa opiskelijat voivat oppia kudontaa koneilla yliopistolle, joka aktiivisesti kehittää alaa. Uusien suunnittelijoiden tapaaminen auttaa myös Lapuan Kankureita kasvamaan. ”Meillä on omat mallistomme, joten on hyvä nähdä toisia näkökulmia. Me saamme haastaa oman ajattelumme”, hän sanoo.
Aalto-yliopistossa kudonnan opetus alkaa kokeilusta. Maija kuvailee ensimmäistä kurssia, jossa opiskelijat käyttävät aluksi vain neutraaleja sävyjä sekä mustaa ja valkoista. Värit tulevat mukaan vasta myöhemmin. ”Keskitymme siihen, miten kertoa tarina materiaaleilla ja tekstuureilla”, hän sanoo. ”Pääsee leikkimään ja kokeilemaan erilaisia asioita”, opiskelija Heta Vajavaara sanoo. Hän osallistui ensimmäiselle kurssille sattumalta ja päätti jatkaa kudonnan parissa. Heta on myös muotisuunnittelija, joka suunnittelee vaatteita kudotuista kankaista. ”Aloituspisteeni ovat tekstuurit ja se, miten niitä voidaan käyttää”, hän kertoo.
Kun opiskelijat kutovat omia suunnitelmiaan Lapualla, vierailulla on myös toinen tarkoitus. ”He luovat myös suunnitelman Lapuan Kankurille, ja osa niistä valitaan tuotantoon”, opettaja Maija Fagerlund kertoo.
Valituista suunnitelmista yksi on Hetan huivi, joka perustuu villasta valmistettuun loimiin, joka on yhdistetty kirkkaan oranssiin pellavaketjuun. ”Pellava on jäykkä materiaali, ja jos sille antaa tilaa, se ikään kuin virtaa. Se tuntuu siltä, että langalla on oma persoonallisuus”, Heta kuvailee.
Esko Hjelt kertoo, että kutomotehtaan käyttämät tekniikat takaavat, että huivi voidaan kutoa lähes kuin se olisi tehty käsin. ”Se on meidän asiantuntemustamme”, hän sanoo. ”Meidän täytyy miettiä, miten tekniikat, suunnitelmat ja materiaalit toimivat yhdessä.” Eskoa miellyttää erityisesti Hetan huivisuunnitelma, koska se ei ole tavanomainen. ”Jos se olisi perus, siinä olisi vain oransseja raitoja pinnalla. Tässä ne ovat piilossa kudontakerroksessa, ja se tekee siitä ainutlaatuisen.” ”Tällaista huivia ei voi painaa – se täytyy kutoa”, Heta lisää. ”Ja ainoa paikka tehdä se Suomessa on täällä.”
Kaikki kolme ovat samaa mieltä siitä, että tekstiilisuunnittelun tulevaisuus näyttää valoisalta. Opettaja Maija Fagerlund kertoo, että Aalto-yliopiston kudontakurssit ovat aina täynnä. ”Opiskelijat ovat kiinnostuneita yhdistämään kudottuja kankaita ja vaatesuunnittelua.” ”Meitä kannustetaan miettimään erilaisia tapoja olla tekstiilisuunnittelija”, Heta sanoo. ”Vaateteollisuus on kestämätön ja se täytyy muuttaa. Uskon, että koulutuksemme valmistaa meitä tulevaisuuden muutoksiin.” Maija on samaa mieltä: ”Tekstiiliteollisuus kehittyy jatkuvasti.”
Teksti & Kuvat Katja Lösönen
