Yhteiskuntamme ei oikein pidä virheistä. Pienet kömmähdykset ovat kyllä sallittuja, mutta sinun tulisi aina pyrkiä korjaamaan ne nopeasti, oppia virheistäsi, yrittää uudelleen – ja onnistua. Mutta entä jos kokeilet jotain vain huvin vuoksi, välittämättä täydellisestä lopputuloksesta? Se on melkoisen kapinallista!
Työelämässämme ei ole juurikaan tilaa virheille. Ei ole kovin ammattimaista olla kokeilunhaluinen uransa kanssa. Myös merkittävä osa harrastuksista, erityisesti urheilusta, tähtää kilpailuihin tai sisältää jonkinlaisen mittarin, joka kertoo, teetkö asiat oikein vai et. Ja niin on tietysti myös puutarhanhoidossa.
On olemassa erilaisia puutarhakilpailuja, enkä usko, että kukaan istuttaa jotain toivomatta sen kasvavan. Mutta aina kun puhun ihmisille, jotka nauttivat puutarhanhoidosta, heillä on tuoreita tarinoita epäonnistuneista kurkkuistutuksista, tai oudoista taudeista, jotka ovat iskeneet heidän perunoihinsa.
Ja se kuuluu asiaan! Kaikki osaavat odottaa tällaisia tapauksia. Suuri osa puutarhanhoitoa on kokeilemista, joskus tietäen, että mahdollisuudet onnistumiseen ovat mitättömät. Tänä vuonna kokeilin tomatilloja, tiedostaen täysin, että Suomen ilmasto luultavasti osoittautuisi haastavaksi tälle Meksikosta kotoisin olevalle pienelle, vihreälle tomaatille. Ja niinhän siinä kävi: saimme aikaiseksi paljon kukintaa, mutta ei ainoatakaan hedelmää. Olen istuttanut ja uudelleenistuttanut kaikki 55 pioniani monta kertaa. Säästän teidät yksityiskohdilta, mutta sanotaan syyn sijaan, että nykyään kuuntelen tarkasti niitä, joilla on enemmän kokemusta pionien istuttamisesta kuin minulla.
On minulla ollut myös onnistumisia. Tänä kesänä istutin kesäkurpitsoja yrttitarhaan suurella menestyksellä. Satoa on tullut runsaasti koko kesän ajan.
Juuri tämä tekee puutarhanhoidosta ihanaa. Se ei ole vakavaa. Tietenkin on hauskaa, kun jokin menee nappiin, mutta aina on tilaa uuden kokeilemiselle. Ja jos jokin ei toimi, on ihan ok päättää: luovutan, tämä ei ole minua varten. En usko, että kokeilen tomatilloja uudelleen, mutta melonit ja viinirypäleet kiinnostavat kyllä!
Ja loppujen lopuksi, onnistuvatpa melonit, viinirypäleet tai tomatillot tai eivät, olen viettänyt satoja iloisia tunteja pelkästään uusia istutettavia juttuja miettien. Olen juhlinut yllätyskurkkuja ja kukkivia pioneja. Tämä on harrastus, joka opettaa hoivaan ja kärsivällisyyteen – sekä todella arvioimaan uudelleen, mitä epäonnistuminen edes tarkoittaa.
Teksti & kuva: Kirsikka Simberg
