Johanna järjestää vuosittain käsityömessut, joissa käsityöläiset ja asiakkaat kohtaavat 1700-luvun historiallisessa ympäristössä, ja ompelee historiallisesti tarkkoja vaatteita pellavakankaista. ”Kasvoin maatilalla, joten sieluni maisema on pelto”, Johanna sanoo.
Kun työ kutsuu, Johanna ei laske tunteja. Ideat seuraavat häntä kaikkialle minne menee, ja hän pitää sitä siunauksena. ”Käsityöläisen mieli toimii eri tavalla”, Johanna sanoo ja nauraa. ”Olemme vähän outoja sillä tavalla.” Hänen miehensä, Juha Koskela, on palkittu kultaseppä, joten käsityö on aina läsnä heidän elämässään.
Ajattomilla, pitkäikäisillä materiaaleilla ja tuotteilla on erityinen rooli Johannan elämässä. Hän arvostaa designia ja esineitä, jotka kestävät aikaa. ”Ne eivät ole vain tämän hetken rajoittamia”, hän sanoo. Tekstiilit, jotka voivat siirtyä tuleville sukupolville, ovat hänelle arvokkaita. Itse asiassa hän paljastaa, että hänellä on yhä joitain alkuperäisiä pellavakankaita, jotka on suunnitellut maailmankuulu tekstiilitaiteilija Dora Jung 1960-luvulla. Pellavien kauneus ei ole haalistunut ajan myötä. Lapuan Kankurit on parhaillaan elvyttämässä Jungin suunnitelmia alkuperäisten piirustusten ja ohjeiden mukaan, todistaen, että niiden eleganssi todella kestää sukupolvien ajan.
Johanna käyttää aitoja materiaaleja, koska ne näyttävät ja tuntuvat oikeilta. Hän ompelee vaatteita Lapuan Kankurien pellavakankaista, ja Juha käyttää koruissaan jalometalleja. ”Perinne, historia, luonto ja aitous kulkevat käsi kädessä”, Johanna sanoo. Pariskunta on sitä mieltä, että he eivät nuorempina ymmärtäneet perinteiden merkitystä. ”Nyt nuo vahvat arvot ovat enemmän läsnä suomalaisessa kulttuurissa”, Juha analysoi. Johanna kertoo, että hänen perheessään on aina säilytetty hauskoja, kauniita tai käsintehtyjä esineitä. ”Minulla on isoäitini pellavapöytäliinat, ja ne ovat edelleen loistavassa kunnossa”, hän hymyilee. Hän toivoo, että perheet jatkavat esineiden perimistä, jotka on tehty kestämään ajan testin.
Vaikka käsityötä arvostetaan Suomessa ja ympäri maailmaa, se on edelleen marginaalinen ilmiö. ”Onko käsityön arvostaminen trendi, vai arvostetaanko sitä oikeasti?” Johanna pohtii. Käsintehtyjen tuotteiden hinnoittelu on yhä ajoittain keskustelunaiheena. Kuitenkin trendikkäät lehdet ovat alkaneet esitellä käsityötuotteita. ”Käsityöt kilpailevat aina massatuotettujen esineiden kanssa”, Juha lisää. Hän on huomannut, että ihmiset arvostavat myös yksilöllisyyttä, ja silloin trendikkäät merkit eivät ole tärkeitä: ”Ihmiset haluavat luoda oman ainutlaatuisen ilmeensä vaatteilla ja koruilla.” Johanna ja Juha eivät tunnu olevan huolissaan käsityön katoamisesta kokonaan. ”Se tulee aina olemaan, joskus vahvempana ja joskus heikompana”, Juha sanoo. ”Se on arvostetumpaa, koska ihmiset eivät enää tee käsitöitä itse.”
Käsityöläisenä ja 18. vuosisadan käsityömarkkinan järjestäjänä Johanna on kokenut molemmat puolensa käsityöyhteisöstä. Se saattaa olla pieni ryhmä, mutta erityinen: ”Käsityöyhteisö on tiivis”, hän hymyilee. Juha on samaa mieltä. ”On pieni joukko ihmisiä, jotka eivät halua sopeutua”, hän sanoo, ”ja sitä me kutsumme käsityöksi.”
Teksti ja kuvat: Katja Lösönen
