Suomalainen joulu on täynnä perinteitä, joista monet ulottuvat satojen tai jopa tuhansien vuosien taakse. Suomalaisten joulussa on kyse hiljaisesta rauhasta, joka saapuu vain, kun lumi peittää maan pehmeään valkoiseen, kun päivä on yhtä pimeä kuin yö ja jokainen valo loistaa sitäkin kauniimmin, kun herkullinen ruoka ja rakkaiden iloinen seura tuovat vastapainoa sisäiselle rauhalle. Se on kausi, joka puhuttelee kaikkia aisteja.
Kun suomalaiset puhuvat joulun tunnelmaan pääsemisestä, he käyttävät ilmaisua ”virittäytyä tunnelmaan”, aivan kuin soittaisi instrumenttia. Totta, musiikilla on suuri rooli tunnelman luomisessa. Monet rakastetuimmista kausikappaleista ovat sävyltään melankolisia, ja niiden sanat tarjoavat tauon joulukiireiden keskellä hetken pohdiskelulle. Kun niin suuri osa tästä kaudesta pyörii arkipäiväisten asioiden ympärillä, suomalaiset joululaulut, niiden vangitsevalla haikeudellaan, vievät kuuntelijan matkalle sisäänpäin.
Kuusi on ollut suomalaisille jo pitkään se aito joulukuusi. Ikivihreiden ja hyasinttien tunnusomaiset tuoksut täyttävät kodin ja toivottavat joulun tervetulleeksi. Koristeet otetaan esiin, ja näin alkaa jouluvalmistelujen rituaali. Upeat koristeet asetetaan huolellisesti kuuseen, kyntteliköt loistavat ikkunalaudoilla. Pöytä katetaan juhlaista pöytäliinaa ja servettejä käyttäen.
Joulupöytä täyttää niin nostalgiaa kuin uusia elämyksiä kaipaavan vatsan, sillä suurin osa ruoista nautitaan perinteisesti vain kerran vuodessa. Kauden herkuissa maistuvat aromikkaan neilikan, tuoksuvan kanelin, raikkaan inkiväärin ja kukkainen kardemumma. On olemassa jotain erityisen rauhoittavaa, kun nauttii glögin mausteisen mutta makean lämmön jälkeen kävelyltä raikkaassa talvi-ilmassa, kietoutuneena lämpimään villahuopaan, katsoen lumihiutaleiden leijailevan ulkona.
Kaiken tämän runsautensa keskellä joulusauna rauhoittaa mielen. Löylyn lempeä tirskahdus täyttää mielen kunnioittavalla hiljaisuudella ja itsetutkiskelun tunteella. Pienen hetken ajan, joka tuntuu kestävän ikuisuuden, ei ole tarvetta mennä tai tehdä mitään, vain olla. Sen jälkeen pellavaiset pyyhkeet kietoutuvat kehoon rauhallisessa pehmeydessä, joka tuntuu ulottuvan fyysisen rajan yli.
Kauden valot ovat keskeisessä roolissa suomalaisessa joulusisustuksessa, valaisten ympäröivän pimeyden lämpimällä hehkullaan. Sisällä adventtikynttilät laskevat joulun päiviä, kun taas lukemattomat joulutulet, ulkokynttilät ja itse tehdyt jäälyhtyjen valot valaisevat tietä kotiin ulkona. Monet vievät myös muistokynttilöitä hautausmaille kunnioittaakseen poisnukkuneita.
Joulukausi päättyy loppiaiseen, joka on suomalaisittain 6. tammikuuta. Suomenkielinen nimi juontaa juurensa sanasta loppu, loppu; näin ollen loppiaisen nimi viittaa kirjaimellisesti joulun ajan loppuun. On aika siivota kuivat kuusenneulat ja laittaa koristeet pois, odottamaan seuraavaa joulukautta, joka täyttyy pitkään kestäneistä ja sydämellisistä perinteistä.
Teksti: Jenna Suomela Kuvat: Katja Lösönen
Kaiken tämän runsautensa keskellä joulusauna hoitaa sielua.
